Tekijöitä kaivataan

Olemme jälleen siinä vaiheessa vuotta kun killat, kerhot ja ylioppilaskunta valitsevat uudet toimijat. Vanhoja toimijoita valmistuu tai siirtyy muihin tehtäviin ja uusia kaivataan tilalle. Tapahtuu uudistumista, vai tapahtuuko? Muutamina viime vuosina tämä kierto on monissa edellä mainituissa tahoissa ollut äärimmäisen vähäistä. Uusia tekijöitä ei tahdo löytyä vanhojen tilalle. Suuret taakat jäävät muutamien toimeliaiden kannettaviksi. Mistä tämä johtuu?

Vanhoja toimijoita kuunnellessa ennen oli aina kaikki paremmin. Silloin opiskelijat lähtivät sankoin joukoin toimintaan mukaan, vastuuta otettiin ja sitä jaettiin. Oli todellista halua tehdä asioita, pyyteetöntä työtä arvostettiin. Ylipäätään työtä ja tekemistä arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyään. Näin ainakin tarinoiden mukaan, mikä lie sitten todellisuus. 

Onko opintoaikojen rajauksella jotain tekemistä tämän kanssa? Olemmeko yksinkertaisesti vain päässeet laiskistumaan, koska kaikki saadaan valmiina nenän eteen? Faktahan on se, että nykyisen opiskelijapolven ei ole tarvinnut hiihtää peruskouluun joka päivä talvella 30 asteen pakkasessa vältellen samalla susien syötäväksi joutumista. Aikanaan jos jotain ei ollut, niin se tehtiin itse, toisin kuin nykyään, jos jotain ei ole se ostetaan valmiina.

Oli miten oli, ainakin henkilökohtaisesti arvostan yhä enemmän sellaisia ihmisiä jotka laittavat itsensä ja vapaa-aikansa likoon jonkin hyvän puolesta. Talkoohengen kannattajat ovat kenties katoava luonnonvara, mutta ne jäljellä olevat ovat entistä arvokkaampia koko meidän Skinnarilan kampusyhteisön säilymisen ja kehittymisen kannalta.

Suosittelen jokaiselle rohkeasti kerho-, kilta- ja ylioppilaskuntatoimintaan mukaan lähtemistä. Aikaa aktiivitoiminta vie, mutta ne hetket ovat varmasti sen arvoisia.

Käy tutustumassa LTKY:n kerho tarjontaan osoitteessa http://www.ltky.fi/content/kerhot

-Ville

Suhteet kuntoon

Nyt ne ovat ohi, fuksiviikot nimittäin. Toimintaa seuranneena ja itsekin osallistuneena meno on näytti hyvältä ja fukseilla oli asenne kohdallaan. Uusille opiskelijoille fuksiviikkojen syvin olemus ei välttämättä vielä täysin aukea, mutta näin vanhempana olen ymmärtänyt fuksiviikkojen arvon. Fuksiviikkojen alussa miltei jokaisessa fukseille pidetyssä puheenvuorossa on painotettu osallistumista yhteisiin tapahtumiin ja siihen on syynsä.

Keskustelin erään vanhemman, jo aktiiviset opiskeluaikansa jättäneen henkilön kanssa asiasta ja hän osasi kiteyttää fuksiviikkojen syvimmän olemuksen hyvin. Aikaan kun hän oli itse pitänyt puhetta uusille fukseille oli sanoma ollut jotakuinkin seuraava: Te uudet opiskelijat olette tiivis porukka, useat teistä perustavat perheen toistenne kanssa ja saavat yhteisiä lapsia, toisista teistä tulee näiden lasten kummeja, mutta yhteistä kaikille on että teidän fuksiviikoilla solmimat ystävyyssuhteet kestävät usein koko eliniän.

Näinhän se asia on. Fuksina vastaavia väittämiä ei vielä osannut ottaa todesta, mutta vanhemmiten puheet elämän läpi kestävistä ystävyyssuhteista ja yhteisistä perheistä näyttävät muuttuvan todeksi. Hyvänä asiana voisi pitää sitä, että vaikka suuri osa kaverisuhteista syntyy fuksiviikoilla ja ihan opiskelujen alussa, ei tahti kuitenkaan hiljene opintojen edetessä. Pitkälti kyse on omasta asenteesta, pitää uskaltaa yrittää ja heittäytyä välillä pois omalta mukavuusalueelta. Kavereiden hankinnassa pätee yleismaallinen sanonta: Jos ei yritä, ei voi epäonnistua, mutta ei voi myöskään onnistua.

Menestyksellistä alkanutta lukuvuotta niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille.

-Ville

Terveiset tutoreille

Heinäkuulle on sanottu jo hei, hei ja elokuun yötkin käyvät viilenevään päin. Kesätyöt jatkuvat osalla vielä jonkin aikaa, mutta osalla ne ovat jo päättyneet tai päättymäisillään, sillä kohta alkaa tutorointi. Mielestäni vaatii suurta omistautumista asialle ja epäitsekkyyttä, mikäli vaihtaa opiskelijan toimeentulolla parin viikon ansiotulot pois. Toivoisinkin, että uudet ja kertaavat tutorit muistaisivat tämän ja suhtautuisivat tehtäväänsä sen mukaisesti. Puolivaloilla hoidettu tutorointi on pahin mahdollinen karhunpalvelus aloittavia opiskelijoita kohtaan.

Fuksit ovat niitä harvoja onnekkaita, jotka ovat saaneet opiskelupaikan ja pääsevät aloittamaan oman itsenäisen elämän. Uusi elämäntilanne sisältää paljon vapautta, mutta myös vastuuta. Haasteita riittää jo pelkässä arjenhallinnassa. Tähän kun lisätään opiskelu ja runsaat vapaa-ajanviettomahdollisuudet on sanomattakin selvää, että kaiken tämän tasapainottamisen oppimiseen menee hetki. Muistan Seppo Rädynkin sanoneen jotain nuorten keskittymiskyvystä ja monella fuksilla on varmasti kiusaus ajatella samoin. Tutoreiden harteilla onkin moneen uuteen asiaan perehdyttäminen, mutta aikaa on löydyttävä myös realiteeteista muistuttamiseen.

Kaikkea ei voi antaa valmiina eikä pidäkään ja joku vastuu täytyä olla kuulijalla itselläänkin. Onhan opiskeluaika ainutlaatuinen mahdollisuus vielä kokeilla asioita ja avartaa maailmankuvaansa, virheitäkään ei tarvitse pelätä. Jotta ennakkoluulottomuus säilyisi, on fukseille annettava mahdollisuus muodostaa omat mielipiteensä kampuselämästä ja varottava omien asenteidensa esiin tuomista.

Tutor-vastuu ei suinkaan rajoitu fuksiviikkoihin vaan omista fukseista on huolehdittava läpi vuoden. Kukaan ei saa jäädä yksin eivätkä kysymykset ilman vastauksia. Tässä kohtaa astuvat mukaan myös tutorien sosiaaliset verkostot, joiden kautta löytyy varmasti tietoa eri kerhojen, yhdistysten, seurojen yms. toiminnasta niin kampuksella kuin kaupungillakin.

Tsemppiä tutoreille ja lämpimät tervetulotoivotukset fukseille, viettäkää antoisa fuksivuosi yhdessä!

-esa

Opiskelijan kesä

Edustajisto on ollut jo pitkään istuntotauolla, mutta kesän voidaan sanoa viimein alkaneen – viimeisetkin tentit ovat takana ja kesätyöt ovat alkaneet. Kesätöiden haku on joka kevät aina yhtä stressaavaa eikä yleisesti ottaen hakuprosesseista ole juurikaan hyvää sanottavaa. ”Miksi juuri sinä ansaitsisit voittaa tämän tuotepalkinnon?” -tyyliset arvonnat tarjoavat monelle paremmat mahdollisuudet perustella pätevyyttään. Valittaa ei toki sopisi, sillä tekniikan ja kauppatieteiden aloilla on mahdollista työllistyä oman alan töihin. Näistä töistä maksetaan oikeaa palkkaa, ne auttavat ymmärtämään kurssien asioita, mutta myös näkemään teorian ja käytännön välisen eron. Moni myös löytää tätä kautta itselleen päättötyöpaikan.

Mutta mitä tehdä jos olet jäänyt ilman kesätöitä? Vielä on mahdollista päästä töihin, sillä kaikki kevään rekrytoinnit eivät ole toteutuneet. Voit olla myös varma, että nyt tarjolla oleva työ on muutakin kuin budjetoitu harjoittelupaikka. Vastaanottamalla muun kuin oman alan työpaikan kerrot asenteestasi työntekoa kohtaan. Vähäpätöisemmiltäkin vaikuttavat työt voivat tarjota oikopolun isojen osakeyhtiöiden trainee-ohjelmiin. Tai tulevien työhakemusten lähes kliseemäiset sanat itsenäinen, oma-aloitteinen, paineensietokykyinen, vuorovaikutustaitoinen, yms. saavat aivan uutta pohjaa, kun olet ollut yksin järjestyksenvalvojana lähiöpubin ovella.

Opiskelukaan ei ole kesäisin täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta 5. periodin potentiaalista jää paljon käyttämättä – kurssitarjonta ei palvele kuin pientä osaa opiskelijoista, kesälle on vaikea suunnitelma opintoja hyvissä ajoin, muiden yliopistojen kursseja on lähes mahdotonta hyväksi lukea. Lukuvuoden aikana jo kaivatut etä- ja viikonlopputenttimahdollisuudet olisivat varmasti haluttuja myös kesäisin.

Jotkut ovat olleet lukuvuoden aikana niinkin ahkeria, että ovat varmasti oikeutettuja lomailemaan vaikka koko kesän. Siitä ansaitseeko kesäloman, pitää olla melko varma, jotta sen osaa perustella, kun joku jatkossa ihmettelee aukkoa CV:ssä. Lomailijoille tai töitä vaille jääneille, joille ei löydy opiskeltavaa suosittelen esimerkiksi nostamattomien opintolainaerien nostoa ja vaikka Interrail-matkaa Eurooppaan.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää huumori-t-paidatonta kesää 2012!

-esa

Mielikuvien muokkaaminen

Sunnuntaina 4.3. oli mitä mahtavin tapahtuma Lappeenrannan keskustassa satamatorilla. Joka vuotinen Jäärieha järjestettiin  aurinkoisessa säässä ylioppilaskunnan, kiltojen, kerhojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Kuuleman mukaan tapahtumassa olleet ihmiset, pääsääntöisesti lapsiperheet, antoivat erittäin positiivista palautetta. Mutta miksi tämä on kirjoittamisen arvoinen tapahtuma? Kyse on opiskelijoiden maineesta muiden kaupunkilaisten keskuudessa.

Ikävä kyllä yksittäinen tapahtuma ei vielä nosta opiskelijoiden mainetta muiden kaupunkilaisten silmissä. Opiskelijat saavat laajaa näkyvyyttä kaupungilla noin kolme kertaa vuodessa, wappuna (fuksitehtävät, wipellys), fuksiviikoilla (fuksisuunnistus) ja jääriehassa. Näistä kaksi ensin mainittua eivät ehkä ole niitä parhaita mahdollisia tapoja tehdä vaikutusta niemen ulkopuolisiin ihmisiin. Onhan meillä toki hyvätahtoisiakin tapahtumia (mm. itsenäisyyspäivän kulkue, Pusupuiston siivous ja wappu piknik) mutta ihmismieli on siitä kumma, että pahennusta aiheuttavat tilanteet ajavat hyvien ohi.

Paikallinen ilmaisjakelulehti Lappeenrannan uutiset tässä taannoin toi etusivun uutisena esille Skinnarilan/Sammonlahden aseman Lappeenrannan huonoimpana asuinseutuna. Omasta mielestäni alue itsessään ei ole välttämättä huono, kyse on enemmänkin muiden kuin tällä alueella asuvien mielikuvista. Ikävä kyllä opiskelijatkin ovat joskus omilla tekemisillään vaikuttaneet näihin mielikuviin negatiivisesssa mielessä. Opiskelijat eivät kuitenkaan ole ainoa syy miksi muut kaupunkilaiset kokevat niemen alueen huonona, mutta meillä opiskelijoilla on suurena joukkona mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa tätä mielikuvaa.

Alueellisella mielikuvalla on erittäin suuri vaikutus kyseisen alueen palvelutarjontaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Sammontori ammottaa tyhjyyttään muun muassa R-kioskin, Minimanin ja Suzan pizzerian muutettua toisaalle. Ja vieläkö on muistissa, mitä perusteluja kaupunginvaltuustossa käytettiin uimahallia koskevassa keskustelussa?

Jokaisen tulisi muistaa liikkuessaan kaupungilla, että pienetkin teot jotka teemme haalareihin pukeutuneina muiden ihmisten näkyvillä, muokkaa mielikuvia ja asenteita. Hienoja yksittäisiä tapahtumia ovat joidenkin kiltojen vuosittaiset vierailut päiväkodeissa ja vanhainkodeissa. Jatkossa toivoisin näkeväni enemmän tempaushenkeä ja positiivista asennetta esimerkiksi hyväntahtoisten jäynien suorittamiseen kaupungilla.

- Ville

HV!

Ville kirjoitti taannoin opiskelijan taloudellisesta hyvinvoinnista mainiten myös jaksamisen ja sivuten siten henkistä hyvinvointia. Toinen keskeinen hyvinvoinnin osatekijä on terveys. Moni on varmasti pohtinut oman hyvinvointiaan vuodenvaihteessa päätyen tekemään uudenvuodenlupauksia, osa jopa –tekoja. Kylmä ja pimeä tammikuu on nyt takana ja uudesta paremmasta elämästä on jokaisen ollut enemmän kuin helppo livetä. Paluu polulle, josta on poikettu, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle. Katseet suunnataan liian helposti taas siihen seuraavaan vuodenvaihteeseen.

Nämä epäonnistumiset ovat oppimiskokemuksia eikä niitä tule kammoksua. On kohtuutonta vaatia itseltään uusien elämäntapojen omaksumista täydellisesti parin viikon aikana, kun vanhat tavat ovat olleet osa elämää useita vuosia. Ehdoton suhtautuminen on harvoin toiminut myöskään kenenkään kohdalla – yksikin lipeäminen ja kaikki pyrkimykset parempaan jäävät.

Miten sitten pitäisi toimia? Aloita pienin askelin. Aseta sopivia tavoitteita lyhyelle aikavälille. Älä suoraan kiellä itseltäsi jotain, vaan vähennä ensin. Silloin tällöin voi antaa periksi myös mieliteoille. Osallistu tapahtumiin kuten ennenkin, sillä muiden seura auttaa jaksamaan. Jos jostain syystä perinteinen harjoittelukerta jää väliin, älä odota seuraavaan viikkoon vaan jatka vaikka seuraavana päivänä siitä mihin jäit. Älä polta itseäsi loppuun. Muista, että viikossa on seitsemän päivää – neljä hyvää päivää vie jo lähemmäs tavoitetta!

Kampukselta löytyy paljon jokaisen hyvinvoinnin edistämistä tukevaa: SaLUT, Hyvinvointiviikot ja –päivät, Hengailuillat, YTHS, kerhoja, aktiivisia ryhmiä… Lähde siis mukaan! Vaikka tietosi ja taitosi olisivatkin hyvät jo entuudestaan, voit auttaa omalla panoksellasi muita onnistumaan vielä paremmin. Tapaat varmasti myös mahtavia tyyppejä, joihin et muutoin ehkä tutustuisi.

-esa

Vanhempainpäivän puhe 28.1.2012

Arvon rehtori, uusien opiskelijoiden vanhemmat sekä muut kuulijat

Vuosittaiseen vanhempainpäivään on ollut jo pitkään tapana pyytää jotakuta vanhempaa opiskelijaa puhumaan opinnoista ja opiskeluajasta ylipäätään. Tänä vuonna minulle on suotu tämä suuri kunnia päästä puhumaan, Teille, uusien opiskelijoiden vanhemmille.

Minun nimeni on Ville Vesterinen, olen kuudennen vuosikurssin tuotantotalouden opiskelija. Kyllä, kuusi vuotta, se on pitkä aika. Puolustukseksi voin kuitenkin sanoa, että tämä vuosi tulee olemaan viimeisiä ja tähän aikaan sisältyy paljon muutakin kuin vain opiskelua, tällä hetkellä toimin ylioppilaskuntamme puheenjohtajana.

Palataan aluksi ajassa hieman taaksepäin hetkeen jolloin olin itse fuksi. Muistan vielä elävästi ne tunteet ja tuntemukset matkalla yliopistolle lukuvuoden ensimmäisenä päivänä. Olin muuttanut edeltävänä viikonloppuna tähän kaupunkiin, jossa en ollut koskaan aiemmin edes vieraillut. Mielessäni pyörivät monet asiat, kuten mahdankohan saada kavereita, millaista on opiskella yliopistossa ja milloinhan sitä valmistuu ja pääsen pois täältä. Varmasti teidänkin lastenne mielessä ovat käyneet nämä samat asiat ensimmäisten päivien aikana. Mutta helpotus koitti pian, sillä ystäviä sain jo ensimmäisenä iltana ja opiskelu alkoi seuraavalla viikolla, joten vastaukset tulivat nopeasti. Tosin, nyt kun poispääsy häämöttää, välillä tuntuu, ettei täältä haluaisikaan lähteä. Eli tutkinto valmistuu kyllä, siitä pitää huolen opintoajan rajallisuus – sekä anoppi.

Minua pyydettiin sanomaan muutaman sana opiskelija-aktiivina toimimisesta. Ensimmäisenä opiskeluvuonna linjailin mielessäni, että aion vain lukea ja valmistua, enkä lähde mukaan aktiivitoimintaan. Muutama vuosi menikin tällä suunnitellulla reitillä, mutta sitten tapahtui jotain. Ymmärsin, että voin vaikuttaa tähän yhteisöön omalla panoksellani, ja sille tielle olen jäänyt. On aivan totta että tällainen aktiivitoiminta vie aikaa, ja monesti se saattaa viedä sitä juuri opiskelulta, mutta voin luvata että tämä ”menetetty” aika korvataan moninkertaisesti

Työnantajat arvostavat kerho- ja järjestötoiminnan tuomia sosiaalisia taitoja ja aktiivista otetta elämään. Missäpä muualla oppisi vuorovaikutustaitoja kuin muiden kanssa toimiessa – ei ainakaan pelkästään kirjoja lukemalla ja luennoilla istumalla. Ottamalla osaa toimintaan pääsee tapaamaan sellaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi, pääsee osallistumaan sellaisiin tapahtumiin, joihin vain harvat pääsevät, ja saa sellaisia ystävyyssuhteita, joista ei voisi luennoilla istumalla uneksiakaan. Itse olen käyttänyt tämän mahdollisuuden ja tulos näkyy esimerkiksi sormusten muodossa omassani ja kihlattuni kädessä.

Täällä Lappeenrannassa vallitsee karjalainen läheisyyden ja välittämisen ilmapiiri, joka tarttuu jo ensimmäisistä päivistä lähtien opiskelijoihin. Suurin osa meidän opiskelijoistamme tulee muualta kuin Lappeenrannasta ja heillä kaikilla on samat päämärät - suorittaa tutkinto ja löytää siinä samassa ystäviä. Meillä on pienenä yliopistona etuja joita ei suurilla ole, nimittäin joustavuus, työntekijöiden ja opiskelijoiden läheinen suhde sekä vahva yhteisöllisyys. Lisäksi täällä hankittu sosiaalinen pääoma ja sen tehokas hyödyntäminen ovat eräitä meiltä valmistuvien diplomi-insinöörien ja kauppatieteiden maisterien suurimpia vahvuuksia. Tätä opiskelun aikana hankitun verkoston tärkeyttä ei voi sanoin kuvailla, sillä se on jotain ainutlaatuista ja pysyvää. Verkoston arvokkuus näkyy jo opiskeluaikana, mutta arvokkaimmillaan se on työelämässä.

Olen kuullut joskus sanottavan, että maailmassa on enemmän asioita kuin ikkunasta näkyy, ja tämän me olemmekin Lappeenrannassa huomanneet. Pelkkä luennoilla istuminen antaa vain nimellisen pätevyyden, mutta laaja-alainen osallistuminen antaa todelliset valmiudet menestymiseen. Lappeenrannassa astumme ulos, emmekä jää katselemaan maailmaa pienestä ikkunasta.

Lopuksi vielä haluan teidän tietävän erään asian. Muissa suomalaisissa korkeakouluissa koulutetaan huippuluokan asiantuntijoita, mutta meillä täällä Lappeenrannassa jotain enemmän. Täällä opiskelijoista kasvatetaan todellisia johtajia ja menestyjiä, joten voitte turvallisin mielin ja ylpeinä jättää lapsenne Lappeenrantaan, yliopistomme, ylioppilaskuntamme ja koko yliopistoyhteisön hoivaan tuleviksi vuosiksi.

- Ville