Heikki on tässä blogissa aiemmin pohtinut prujaamista ja siihen suhtautumista tekijän statuksesta riippuen. Tähän kuumimpaan opiskeluaikaan, ja ylioppilaskunnan edustajistovaalien alla, on hyvä jatkaa tätä pohdintaa aineettomasta omaisuudesta. Pohditaan asiaa nyt epätasapuolisesti niin sanotusti väärinpäin, eli mitä jos opiskelija ei olekaan se, joka prujaa?
Otetaan täysin hypoteettinen tilanne: Opiskelija X tuottaa kurssin aikana harjoitustyön professorille Nönnönnöö. Professori Nönnönnöö toteaa harjoitustyön ratkaisevan häntä pitkään piinanneen ongelman kurssimateriaalin tuottamisesta, ainakin osittain. Onko professori Nönnönnööllä oikeus käyttää opiskelijan tuottamaa tekstiä suoraan opetusmateriaalissaan, nimeämättä opiskelijaa lähteenä tai tekijänä? Todennäköisesti laillisesti vastaus lähentelee kyllää. Mutta miten moraalin kannalta? Etiikka ja moraalihan ovat opiskelijoiden suhteen yliopistolla aina sopivin väliajoin tapetilla. Miten on opetuksen arvojen laita?
Toisaalta, miten oikeutettua on käyttää kenenkään tuottamaa opiskeluun liittyvää materiaalia lupaa kysymättä? Jos Facebook kaappaa kuvat ja tilit, asiaa itketään kansallisessa mediassa. Jos professori kaappaa ajatusten hedelmät, asiaa kirotaan luentosalin takapenkillä ja muistellaan nelikymppisenä baaritiskillä. Kuinka moni opiskelijoidensa tuotoksia lainannut akateemisesti arvostettu henkilö on kiittänyt tai maininnut asiasta lainaamalleen henkilölle? Jos tällaista nyt on ylipäätänsä koskaan päässyt tapahtumaan.
Asialla on myös huvittava puoli. Mitä hypoteettinen tilanne kertoo Opiskelija X:n ja professori Nönnönnöön ajatusten lentoradoista? Kenen kuupassa raksuttaa ja keneltä löytyy pakaralihaksista akateemista kestoa?
Hypoteeseista oikeaan maailmaan. Edustajistovaalit järjestetään 1-2.11. ja kaikilla ylioppilaskunnan jäsenillä on mahdollisuus käyttää ääntään yhteisten asioiden edistämiseksi. Nyt jos koskaan saa valittaa, itkeä ja huutaa.
-Hanna
