Nyt ne ovat ohi, fuksiviikot nimittäin. Toimintaa seuranneena
ja itsekin osallistuneena meno on näytti hyvältä ja fukseilla oli asenne
kohdallaan. Uusille opiskelijoille fuksiviikkojen syvin olemus ei välttämättä
vielä täysin aukea, mutta näin vanhempana olen ymmärtänyt fuksiviikkojen arvon.
Fuksiviikkojen alussa miltei jokaisessa fukseille pidetyssä puheenvuorossa on
painotettu osallistumista yhteisiin tapahtumiin ja siihen on syynsä.
Keskustelin erään vanhemman, jo aktiiviset opiskeluaikansa
jättäneen henkilön kanssa asiasta ja hän osasi kiteyttää fuksiviikkojen
syvimmän olemuksen hyvin. Aikaan kun hän oli itse pitänyt puhetta uusille
fukseille oli sanoma ollut jotakuinkin seuraava: Te uudet opiskelijat olette
tiivis porukka, useat teistä perustavat perheen toistenne kanssa ja saavat
yhteisiä lapsia, toisista teistä tulee näiden lasten kummeja, mutta yhteistä
kaikille on että teidän fuksiviikoilla solmimat ystävyyssuhteet kestävät usein
koko eliniän.
Näinhän se asia on. Fuksina vastaavia väittämiä ei vielä
osannut ottaa todesta, mutta vanhemmiten puheet elämän läpi kestävistä
ystävyyssuhteista ja yhteisistä perheistä näyttävät muuttuvan todeksi. Hyvänä
asiana voisi pitää sitä, että vaikka suuri osa kaverisuhteista syntyy
fuksiviikoilla ja ihan opiskelujen alussa, ei tahti kuitenkaan hiljene
opintojen edetessä. Pitkälti kyse on omasta asenteesta, pitää uskaltaa yrittää
ja heittäytyä välillä pois omalta mukavuusalueelta. Kavereiden hankinnassa
pätee yleismaallinen sanonta: Jos ei yritä, ei voi epäonnistua, mutta ei voi
myöskään onnistua.
Menestyksellistä alkanutta lukuvuotta niin uusille kuin
vanhoillekin opiskelijoille.
-Ville
