Olemme jälleen siinä vaiheessa vuotta kun killat, kerhot ja
ylioppilaskunta valitsevat uudet toimijat. Vanhoja toimijoita valmistuu tai
siirtyy muihin tehtäviin ja uusia kaivataan tilalle. Tapahtuu uudistumista, vai
tapahtuuko? Muutamina viime vuosina tämä kierto on monissa edellä mainituissa
tahoissa ollut äärimmäisen vähäistä. Uusia tekijöitä ei tahdo löytyä vanhojen
tilalle. Suuret taakat jäävät muutamien toimeliaiden kannettaviksi. Mistä tämä
johtuu?
Vanhoja toimijoita kuunnellessa ennen oli aina kaikki paremmin.
Silloin opiskelijat lähtivät sankoin joukoin toimintaan mukaan, vastuuta
otettiin ja sitä jaettiin. Oli todellista halua tehdä asioita, pyyteetöntä
työtä arvostettiin. Ylipäätään työtä ja tekemistä arvostettiin aivan eri
tavalla kuin nykyään. Näin ainakin tarinoiden mukaan, mikä lie sitten
todellisuus.
Onko opintoaikojen rajauksella jotain tekemistä tämän
kanssa? Olemmeko yksinkertaisesti vain päässeet laiskistumaan, koska kaikki
saadaan valmiina nenän eteen? Faktahan on se, että nykyisen opiskelijapolven ei
ole tarvinnut hiihtää peruskouluun joka päivä talvella 30 asteen pakkasessa vältellen samalla susien syötäväksi joutumista. Aikanaan jos jotain ei ollut, niin se tehtiin itse, toisin kuin
nykyään, jos jotain ei ole se ostetaan valmiina.
Oli miten oli, ainakin henkilökohtaisesti arvostan yhä
enemmän sellaisia ihmisiä jotka laittavat itsensä ja vapaa-aikansa likoon
jonkin hyvän puolesta. Talkoohengen kannattajat ovat kenties katoava
luonnonvara, mutta ne jäljellä olevat ovat entistä arvokkaampia koko meidän
Skinnarilan kampusyhteisön säilymisen ja kehittymisen kannalta.
Suosittelen jokaiselle rohkeasti kerho-, kilta- ja
ylioppilaskuntatoimintaan mukaan lähtemistä. Aikaa aktiivitoiminta vie, mutta
ne hetket ovat varmasti sen arvoisia.
Käy tutustumassa LTKY:n kerho tarjontaan osoitteessa
http://www.ltky.fi/content/kerhot
-Ville
